Muistokirjoitukset

Muistokirjoitukset

Täällä roolipelaajamme muistelevat kirjoituksin vainajia. Jos olet kirjoittanut muistokirjoituksen, lähetä se meille, niin lisäämme sen sivulle! 

Aamusydän <3

Me kaikki tunsimme hänet. Ei ollut väliä mistä klaanista olit, tiesit hänen nimensä, hänen pentujensa nimen, ja kumppanin. Hän oli uskollinen klaanilleen, ja rakasti kaikkea sitä mikä oli hänelle tärkeää. Hän oli aina ollut meille läsnä, enkä edes voi muistaa kuinka monta vuotta tämä oikeastaan oli. Vaikka tämä teki välillä vääriä valintoja, tämä ei tarkoittanut sisimmiltään pahaa. Naaras oli lempeä, hyvä tahtoinen, uskalias, ja ennen kaikkea rohkea. Tämä ei antanut kenenkään estää itseään, eikä vaatinut liikoja. Tämä auttoi monen kissan takaisin polulleen, ja he ovat nyt suuria kissoja. Tämä kissa elää ikuisesti sydämessämme, vaikka tämä onkin nyt pois luotamme. Joskus tämä saattoi hämmentää luonteellaan, tai viitata tähtiklaanin tahtoon. Mutta silloinkin, tämä tarkoitti hyvää. Tämä rakasti pentujaan, ja otti huostaan pennut, joita muut eivät ottaneet. Tämä jopa osakseen otti hartioilleen kasvattaa kaislatassun. Ja olikin tälle suuri mestari. Toista samanlaista suurta kissaa ei ole, eikä varmaan ole.

Ikävöiden Aamusydäntä;

pennut, kumppani, oppilas, ottopennut, Hopeaklaani ja kaikki muut klaanit.

Aluksi hän ei merkinnyt minulle mitään. Hän oli vain yksi heistä muista, aivan tavallinen. Tiesin kyllä hänestä sen mitä muutkin, mutta en koskaan ajatellutkaan enemmän. Sitten kaikki muuttui. Maailma suorastaan romahti niskaamme, ja meistä tuli enemmänkin kuin vain kaksi toisiaan hädintuskin tuntevaa kissaa. Meistä tuli jotain suurta, olisimme voineet uhrata henkemme toistemme puolesta. Aamusydän eli tassu toisessa paikassa, mutta se ei koskaan häirinnyt minua. Kaislatassun tappaminen oli hirveää. Olin parantaja; minun olisi pitänyt auttaa häntä, ei tappaa. Se oli kuitenkin yksi asia muiden joukossa, joka yhdisti meitä. Muistot, ne muokkasivat meistä juuri meidät. Tunsimme toisemme paremmin kuin kenetkään muut, eikä vain erikoiset kykymme sitoneet meitä yhteen. Tein tietoisen valinnan lähtiessäni siihen mukaan, enkä koskaan tule katumaan sitä. Aamusydän on kuollut sisältä. Hänen sielunsa vaeltaa muualla, ja tuen ikuisesti hänen päätöstään. Minua pelottaa elää hädin tuskin kukaan seuranani, mutta olen valmis siihen, sillä tiedän, että Aamusydän tulee aina tukemaan minua. Ja se antaa minulle voimaa, vaikkei hänellä olekaan sitä jäljellä.

Rakkaudella Aamusydämelle, sielunsiskolleni.

- Tuhkatassu

Aamusydän, hän on selittämätön ihme. Kissa, joka on kestänyt kovia, aina valmis kaikkeen. Synnyttänyt pentueita, kokenut sydänsuruja, ajattellut siltikin muiden parasta. Hän oli iloinen, toisin myös vihainen, rauhallinen, välillä surullinenkin. Hän oli kuitenkin aina sisimmässään iloinen ja ystävällinen. Hänellä oli hyvä sydän ja hän suostui kuuntelijaksi aina. Aamusydän oli hellä, lempeä ja rakastavainen emo. Hän suojeli pentujaan, kumppaniaan ja läheisiään. Hän uhrasi jopa henkensä klaaninsa vuoksi. Vaikka hänen ruumiinsa ei enää liiku, ei elä, hän elää kanssamme ikuisesti. Hän vaeltaa ja on tukenamme. Kaikkien tukena, myös tuhmien ja hölmöjen kissojen. Sellainen hyvä ja rakastavainen Aamusydän oli.

Rakkaudella Aamusydämelle, tärkeälle, rakkaalle, ihanalle ystävälleni.

- Pelkotuoksu

Emo. Olet minulle rakas, luulen etten saa sitä koskaan sanottua, tai en sanonut sitä tarpeeksi. Se mikä sinussa on, on jotain joka sai minut luottamaan itseeni, luottamaan emooni! Olit taian omainen, eikä sinunlaistasi kissaa löydä varmaan en löydä mistään. Kun enää tähtiin katson, jää muistot jälkeesi. Se ei ollut kuitenkaan ainut mitä jätit, jätit minut ja siskoni jälkeesi. Tassujasi pitkin haluan aina kulkea, sillä reittisi oli upea. Ymmärrän päätöksesi lähteä, sillä täällä maailmassa olit ollut jo niin kauan. Kahta maailmaa kuljit samaan aikaan, näytit muille ettei mikään ole mahdotonta. Ei ollut aikaa, milloin et ollut tukenamme, tai et olisi katsonut meitä. Jokainen aamu sinusta muistuttaa, ikuisesta loistosta, ja ilosta. Siitä kuinka olit meille aina niin lempeä, ja jaksoit rakastaa meitä.

Rakkaalle emolle, kunnioittaen ja rakastaen. 

-Pihkatassu

Aamusydän? Aamusydän? Hän on ollut aina läsnä. Aivan kuin aamu yön jälkeen. Joka päivä hiukan pippurinen Aamu ja kalasateen tekevä Aamu. Mutta nyt, nyt kun hän on poissa ymmärrän miten tärkeä hän oli. Kaikki mitä hän on tehnyt.... Jos vain ajattelenkin, tiedän, etten ikinä pystyisi tekemään samaa puhumattakin enemmän! Vaikka olen vielä oppilas tunnen, että olen oppinut elämässä tärkeimmän. Sen on opettanut minulle Aamusydän. Tärkeintä kaikessa on suojella perhettään ja ystäviään. Vaikka tiedän, että Aamu tavallaan tappoi minut, tiedän että se oli tarkoituskin. Edellisen Kaislatassun kuului kuolla ja tulla takaisin vahvempana kissana, kuin oli koskaan ollut. Ja vaikka kuinka haluaisin, että seuraavan kerran, kun avaan silmäni edessäni seisoisi Aamu omana itsenään ja pudottaisi kalan päähäni, tiedän ettei se ole mahdollista. Syvällä sisimmässä tiedän, että näin on hyvä. Aamu kuoli lopullisesti ja sai viimein rauhan. Hän sai myös tarinan, jonka kaikki varmasti kertovat toisille sukupuolille. Aamusydän muistetaan lempeänä, pippurisena ja ymmärtäväisenä kissana. Juuri niin kuin minäkin haluaisin, minua muisteltavan. Oikeastaan haluaisin, että kaikkia muisteltaisiin samalla tavalla kuin Aamua. Jopa pahoja kissoja... Se olisi tasapuolista, vaikka tiedän, että hyvät kissat ansaitsisivat sellaisen enemmän kuin pahat kissat, mutta silti! Tähän ajattelu tapaan en ole koskaan uskonut pääseväni, mutta totta se on! Aamusydän sai nimittäin ihmeitä aikaan kissojen keskuudessa. Minä olisin ikionnellinen, jos tietäisin, että minä saisin minimalistit Aamun voimat. Enkä tarkoita pitkän elämän voimaa tai kalojen pudottelu voimaa, vaan mielen voimaa. Ystävyyttä rakkautta ja itsehillintää. Tiedän etten tule saamaan niitä voimia, mutta tulen aina haluamaan. Vaikka kerroin tämän kaiken, en silti pysty vieläkään ajattelemaan että kaikkien rakastama Aamusydän on poissa. Mutta niin vain on. Kissoja syntyy, he tekevät suurta ja he kuolevat. Ja niin elämä tulee olemaan, kunnes kissat kuolevat sukupuuttoon tai he tuhoutuvat. Tämä ei tarkoita sitä, että elämä ei olisi elämämisen arvoista. Ei! Elämä on elämisen arvoista. Ja aion vaikka hengelläni taistella, että kaikki saavat sen tietää. Aamu kertoi sen minulle ja minä aion kertoa sen kaikille, joita elämässä nään. Koska eläminen on ARVOKASTA!!!

Rakkaudella muistelen sinua Aamusydän!

- Kaislatassu